Ympäristön valoisuus, lämpötila, maaperä sekä veden määrä
vaikuttavat siihen, minkälaisia kasveja paikalla kasvaa. Kuhasalon alueen
valoisuutta tutkittiin pahviputki-menetelmällä. Ryhmät saivat tyhjät
wc-paperirullat, joiden läpi tarkasteltiin puukerroksen latvojen peittävyyttä.
Tuloksista laskettiin keskiarvo ja alueen valoisuus ilmaistiin
valoisuusprosentilla. Tutkimusalueen valoisuuden mittauksessa tulokseksi
saatiin 30% (huom: tarkastetaan koko ryhmän valoisuusprosentti!) Kuhasalon
puuston valtapuulajina ovat vanhat kuuset. Tämän takia latvuspeittävyys on
melko suuri. Mitä suurempi latvuspeittävyys on, sitä vähemmän valoa alempien
kasvillisuuskerrosten kasvit saavat. Tästä johtuu se, että varjokasvit
menestyvät. Kasvien rakenne kertoo niiden sopeutumisesta valonmäärään.
Valoisissa paikoissa kasvavien kasvien lehtien erilaiset rakenteet (mm.
vahapeite ja karvat) ehkäisevät haihtumista. Lehdet ovat myös pieniä kooltaan
ja kasvavat maanrajassa. Varjokasvien lehdet ovat puolestaan suuria ja ohuita.
Ne eivät siedä voimakasta valoa. Tällaisilta lehdiltä vesi haihtuu helposti.
Lehdet sijaitsevat varren yläosassa mahdollistaen näin maksimaalisen valon
saannin. Kuvia valo- ja varjokasveista!!
 |
| Kuva 2 Latvojen peittävyys |
 |
| Kuva 3 Varjokasvi, Oravanmarja |
 |
| Kuva 4 Valokasvi, Puolukka |
Lämpötila
Alueen lämpötilaa mitattiin digitaalisella lämpömittarilla useaan otteeseen. Mittauspaikkoina olivat Pyhäselän ranta sekä rantaviiva. Lisäksi sisämaasta, metsän suojasta, otettiin useita mittauspisteitä. Koko ryhmä lämpötilojen keskiarvoksi saimme 18,5 astetta. Lämpötilojen vaihtelua voidaan selittää erilaisilla mittauspaikoilla. Mittaukset tapahtuivat ajallisesti niin lähekkäin, ettei vuorokaudenajalla ollut merkitystä. Rantaviivalla auringonpaiste kompensoi tuulen vaikutusta. Metsän suojassa tuulen merkitys ei ollut suuri, mutta mittauspaikan valoisuudella oli vaikutusta. Pinnanmuodot vaikuttavat tuulisuuteen. Kasvillisuus suojaa tuulelta ja hidastaa tuulen vaikutusta. Myös kasvipeitteen runsaus nostaa lämpötilaa.
Maaperä
Suomen maaperä on luontaisesti hapan. Se pystyy vastustamaan huonosti happamoittavia tekijöitä. Runsaat sateet aiheuttavat kalkin ja ravinteiden huuhtoutumista. Myös fossiilisten polttoaineen poltolla on ollut vaikutusta. Kuhasalon maaperän tutkimus toteutettiin kaivamalla noin puolen metrin syvyinen ja 30 senttimetrin levyinen maakuoppa, josta otettiin maanäytteitä muovipusseihin myöhempää analysointia varten. Kuopan reunoilta voitiin todeta, ettei maa ole kauttaaltaan samanlaista. Maannoksen määritykseksi saatiin podsolimaannos. Maannokselle on tyypillistä happamuus, karuus ja vähäravinteisuus. Podsoloituminen muuttaa maaperää kasvien kannalta suotuisammaksi. Heti kasvillisuuden jälkeen maassa on vaaleanharmaa huuhtoutumiskerros. Nimi johtuu sadeveden alumiinia ja rautaa huuhtovasta vaikutuksesta. Huuhtoutumiskerroksen alapuolella on oranssinpunainen rikastumiskerros. Tämä kerros on edellistä paksumpi. Rikastumiskerros on koostumukseltaan tiivis ja se hidastaa veden valumista kasvien ulottumattomiin. Tähän kerrokseen huuhtoutumiskerroksen mineraalit jäävät. Rikastumiskerroksen alapuolella on pohjamaa ja edelleen kallioperä.
Maannoskerrosten happamuuden tutkimisessa ilmeni muutoksia pinnalta pohjaan päin mentäessä. Tutkimus toteutettiin pH-mittarin avulla. Maannoksen kasvillisuuskerroksissa happamuus oli suurempi kuin alemmissa kerroksissa. Tätä selittänee esimerkiksi havupuiden neulasten happamoittava vaikutus.
 |
| Kuva 5 Maaperän happamuusarvot |
Alueen huokoisuuden tutkiminen toteutettiin huokoisuusprosentin laskemisella. Keskiarvoksi saatiin 56,8%. Tuloksista voitiin päätellä suurirakeisen moreenin olevan ilmavaa. Vedenpidätyskyky on huono, päinvastoin kuin pienirakeisilla maalajeilla. Ilmavuus on tärkeää, koska happamaan maahan ei muodostu mururakennetta. Tällaisessa maassa esimerkiksi lierojen määrä on vähäistä.
Maan veden pidätyskykyä tutkittiin suodattamalla pohjamaata. Maanäytteen pidätysprosentin keskiarvoksi saatiin 28,4%. Tulosten perusteella veden pidätyskyky oli huono. Esimerkiksi hieta ja moreeni pidättävät vettä huonosti, sen sijaan turve ja hiesu hyvin. Runsas kasvillisuus ja haihtuminen laskevat pohjaveden tasoa.
Maalajin määritys tehtiin seulomalla punnittu maanäyte. Sen jälkeen laskettiin jokaiselle seulalle jäänyt maan %-osuus ja läpäisyosuus. Viimeiseksi piirrettiin diagrammi. Näiden tulosten pohjalta saatiin varmistus maalajimääritykselle: hietamoreeni. Moreeni tarkoittaa jäätikön synnyttämää lajittumatonta maalajia. Se on Suomen yleisin maalaji.
 |
| Kuva 6 Maakerrokset |
Lähteet:
http://www.slideshare.net/greentourismfinland/podsoli-harjun-synty-harjujen-kasvillisuutta-ympristkasvatus-luontokoulu-luontopolku-pivi-yuva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti