Tutkimusalueen bioottiset (elolliset) tekijät

Kasviruutuanalyysin tulokset

Tutkimme Kuhasalon kasvillisuutta ruutuanalyysin avulla. Rajasimme langalla maasta 1m x 1m kokoisen alueen, jonka avulla tutkimme lähinnä kenttä –ja pohjakerroksen kasvillisuutta.  Kasviruutuanalyysin avulla saa hyvin selville aluskasvillisuuden, mutta pensas –ja puukerroksen tutkimiseen tämä soveltuu huonosti.  Tutkimusprosessin alussa näytti siltä, että maasto on täynnä sammalta sekä puolukan –ja mustikanvarpuja, mutta kasviruutuanalyysin avulla huomasi miten runsas kasvillisuus Kuhasalossa onkaan.

Kasviruutuanalyysin tuloksissa käytämme koko ryhmän tuloksia ja niistä muodostunuttapeittävyyskeskiarvoa

  

Kuva 7 Kasviruutu

Pohjakerros

Kuhasalon pohjakerroksesta löytyi yhteensä neljää erilaista sammalta, josta kerrossammal oli yleisin (peittävyyskeskiarvo 47%).  Karhunsammaleen sekä seinäsammaleen kasvu oli myös melkein yhtä runsasta, mutta sulkasammalta löytyi vain yhdestä kasviruudusta. Sulkasammal kasvoi yksittäisinä pieninä alueina, joten sen erottaminen muiden sammaleiden seasta oli vaikeaa. 

Kuva 8 Pohjakerroksen kasvit (% yksiköitä)

Kenttäkerros

  
Kenttäkerroksessa oli runsaasti tutkittavaa, sillä sieltä löytyi 17 erilaista kasvilajia. Luku havainnollistaa hyvin Kuhasalon kasvien monipuolisuuden. Alueen varjoisesta olemuksesta huolimatta kasvit viihtyvät siellä hyvin, koska ravinteita ja vettä on runsaasti saatavilla.  Diagrammista saa selville , että alueella viihtyy sekaisin niin ”kuivan alueen kasvit” (esimerkiksi puolukka) kuin ”kostean alueen kasvit” (esimerkiksi lillukka). 

Kuhasalon aluskasvillisuudesta runsaimmin edustettuna löytyi jokaiselle suomalaiselle tutut lajit: Vanamo (16,22%), puolukka (17%), mustikka (25%) ja ketunleipä (12,8%).

Kuva 9 Kenttäkerroksen kasvit (% yksiköitä)

Puun korkeuden määrittäminen

Määritimme puuston korkeutta käyttämällä kahta eri menetelmää, keppimenetelmää sekä kaatomenetelmää.  Keppimenetelmällä mitattuna ryhmien mittausten keskiarvo oli 27,8 metriä, kun taas kaatomenetelmällä puiden korkeuksien keskiarvo oli 27 metriä. Tulosten keskiarvot olivat siis molemmilla menetelmillä mitattuina melko lähellä toisiaan, joskin yksittäisten ryhmien tuloksissa oli melko suurtakin vaihtelua eri menetelmillä saatujen tulosten välillä.

Nämä menetelmät puun korkeuden määrittämiseen ovat karkeita, eivätkä anna tarkkaa tulosta. Virhettä tulokseen voi aiheuttaa muun muassa se, että askelilla mitattuna metrin mitta ei ole tarkka.

Puuston metsätaloudellinen tarkastelu

Puista mitattiin niiden läpimitta mittaamalla ympärysmitta ja jakamalla se kolmella. Ryhmien keskiarvoksi tuli 51,3.

Puun tilavuus määritettiin käyttämällä mittauksia puun pituudesta ja läpimitasta. Apuna käytettiin tilavuustaulukkoa. Ryhmien keskiarvoksi tuli 2,7 m³. Tuloksia vääristää hieman pituuden mittauksen vääristyneet tulokset ja se, että kaikki ryhmät eivät olleet ehtineet tehdä mittauksia ollenkaan.

Puuston pohjapinta-alaa mitattiin relaskoopin avulla. Ryhmien keskiarvoksi saatiin 24 m². Myös tämä menetelmä on melko karkea, ja tulokset voivat vääristyä, jos ei esimerkiksi muista huomioida jokaista puuta.

Metsätyyppi

Tutkimuksiemme mukaan Kuhasalo on tyypillinen tuore kangasmetsä. Tuore kangasmetsä on lajistoltaan runsaampi kuin kuiva kangasmetsä, mutta niukempi kuin lehto.

Kuhasalon maalaji on moreeni, ja tuore kangasmetsä kasvaa yleisesti moreenisella alueella. Moreeni on ravinteikkaampaa kuin esimerkiksi hiekkamaa, ja se sitoo kosteutta melko hyvin. Moreeni luo siis hyvän kasvuympäristön melko monille lajeille. Tuoreen kangasmetsän eloperäinen maa-aines on turvetta, joka syntyy kun sammal ja pudonneet puiden neulaset lahoavat.

Tuoreen kangasmetsän yleisin puulaji on kuusi, joka oli myös Kuhasalon valtapuulaji. Kuusi viihtyy hyvin tuoreessa kangasmetsässä, sillä sen juuret ottavat ravinteet läheltä pintaa. Kuhasalosta löysimme myös muun muassa mäntyä, pihlajaa ja harmaaleppää.

Tuoreen kankaan kenttäkerrokselle tyypillisiä lajeja ovat esimerkiksi mustikka, oravanmarja, käenkaali, vanamo ja metsälauha. Näitä kaikkia löytyi myös Kuhasalosta.

Tuoreen kangasmetsän pohjakerroksessa viihtyvät hyvin erilaiset sammalet. Mekin löysimme paljon kerrossammalta, seinäsammalta ja sulkasammalta Kuhasalosta. Sammalet estävät maaperän kulkeutumisen sadeveden mukana ja sitovat itseensä vettä. Näin ne auttavat muiden kasvien vedensaantia kuivina aikoina.

Selkärangattomat

Kuhasalon selkärangattomia tutkimme haavintamismenetelmällä, eli pyydystimme haavilla selkärangattomia. Myöhemmin tutkimme ja määritimme löytämämme lajit. Apuna käytimme muun muassa luuppia, mikroskooppia ja selkärangattomien määritysopasta. 


Eniten ryhmämme löysi Hämähäkkejä ja hyppyhäntäisiä. Myös kärpäsiä ja kotiloita löytyi melko paljon. Lisäksi löytyi muutamia yksilöitä pihtihäntäisiä, loispistiäisiä, lyhytsiipiäisiä, luteita ja nivelkärsäisiä ja punkkeja.

Kuva 10 Selkärangattomat

Kuhasalon selkärangattomista löytyi sekä petoja, että kasvissyöjiä. Petoja ovat hämähäkki, osa kärpäsistä ja punkeista, ja esimerkiksi loispistiäisen toukat. Kasvissyöjiä taas ovat esimerkiksi kotilot, suuri osa kärpäsistä, pihtihäntäiset ja hyppyhäntäiset.Ryhmämme näytteissä kasvissyöjien määrä oli runsaampi kuin petojen. Ekosysteemissä ylempiä kuluttajia on vähemmän kuin alempia. Tällöin luonto pysyy tasapainossa, kun ylemmillä trofiatasoilla riittää ravintoa kaikille yksilöille.

Kuva 11 Pedot ja kasvissyöjät, kärpäset ovat laskettu kasvissyöjiin. HUOM! Kaaviossa pylväät ovat väärinpäin

Lähteet:

Rolf Jonsson: Selkärangattomien määritysopas 1 http://www.tampere.fi/ytoteto/yva/ymparistoverkko/bl_mt_tuoreenkankaanpohjakerros.html